Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Blogi

Epäaktiivista ja satunnaista ajatusten kasaamista, purkamista ja pyörittelyä. 

 1  2  >
Huuto
20.03.2017 19:14 | Pammee

Minä haluaisin lähestulkoon huutaa. 

Haluaisin karjua kurkun kipeäksi, kasvot kohti vastatuulta.

Haluaisin huutaa kasaantuvia koulutehtäviä,

kirota painajaisia, joissa kuolen,

itkeä yleistä väsymystä.

Minä palan loppuun.

 

Vähän omaa aikaa.

Teetä, tulppaaneja, suklaata ja kynttilän valo.

Tietokoneen hohtava näyttö on kiinnostampi,

kuin nimeäni kutsuva tiskivuori, viemättömät roskat ja pölyt lattialla.

Koira tahtoisi lenkille.

 

Minä haluaisin huutaa,

mutta se rikkoisi taloyhtiön rauhan,

pelkäisin meneväni itsekin rikki.


 - Pammee | Kommentoi



Heikolla jäällä
11.03.2017 18:29 | Pammee

Olin hiihtolomaviikon alun rippikoulussa työntekijänä. Yhtenä iltana, iltahartauden aikaan leirikeskuksen pihaan ajaa henkilöauto ja kaksi ihmistä juoksee hädissään kohti rantaa. Pian perästä seuraa ambulanssi. 

Näen ambulanssin vain ohivilaukselta ikkunasta, suurin osa leiriläisistä tai isosista ei huomaa. Toivotan leirille hyvää yötä, ohjeistan isoset viemään leiriläiset nukkumaan ja juoksen itse saunarakennukselle, jossa tilanne on päällä.

Leirin turvallisuusvastaavalla, yövalvojalla ja toiselle työllistetyllä on tilanne hallinnassa. Moottorikelkan perässä lumilaudalla ollut tyttö oli kaatunut sulaan kohtaan järven pimeällä selällä. Hän oli päässyt ylös vedestä. Hän oli nähnyt leirikeskuksen valot. Pakkasta oli noin -10 astetta celsiusta. Ihmisellä on tällaisella tilanteessa kaksi minuuttia aikaa riisua vaatteet ja päästä lämpimään. Hypotermia oli lähellä.

Tytöllä oli enkeleitä matkassa. Meillä oli osaavia, järkevästi ajattelevia ihmisiä vastassa ja sauna lämpimänä. Ihmislapsi selvisi säikähdyksellä, ja rippileiri sai jatkua ilman suurta tragediaa. 

Muistutuksena tämä oli taas meille kaikille,
elämä on melko hauras.


 - Pammee | Kommentoi



Jälkiä
21.02.2017 18:36 | Pammee

Jalanjälkiä hangella,

kinttupolku pimeällä pihamaalla,

valon kajo ikkunassa.

 

Nimi musteena paperissa,

kädenpuristus.

Kodin rakentaminen alkaa pienistä asioista.

 

Kaulassa merkki;

sinä olet minun.

Kenenkään muun kanssa minä en näitä jälkiä tahdo luoda,

enkä näitä polkuja kulkea.

~~~

 

Tarinankertoja on tällä hetkellä väsynyt. Koulupäivä oli melkoista sinnittelyä pysyä hereillä ja sen jälkeen olen juossut kaupassa, pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa ja tiskannut. To Do -listalta on yliviivaamatta vielä kaikki koulutyöt, mutta kai ne ehtii huomennakin. 

Saimme vuokrasopimuksen unelma-asuntoomme mustaksi valkoiselle maanantaina ja muutto on ihan kohta. Asiat ovat selkeytyneet, mutta kamalan paljon on vielä häiritsevän keskeneräistä. Minkälainen sähkösopimus? Miten kuljetetaan ventovieraalta ostettu sohva 45km päästä ilman peräkärryä? Koska saadaan haettua avain asuntoon?
Lisäksi kaikki koulun puolelta tulevat vastuut ja velvollisuudet, mm. tentit, sattuvat muuttoviikolle, mikä ei ainakaan tee asioista helpompaa...

Mutta kyllä tämä tästä, 
onneksi kohta on jo hiihtoloma (tai siis meillä se on vain opetukseton viikko).


 - Pammee | Kommentoi



Stressi
09.02.2017 17:53 | Pammee

kenen unia sä katsot?
kenen toiveita sä toivot? 
kenen pelkoja sä pelkäät? 
kenen sydäntä sä kannat?

-Pariisin kevät

 

Tällä hetkellä olen väsynyt ja stressaantunut elämän pyöritykseen.

Koulujutut, työt, ihmissuhteet...

Koko normaali elämä, kaikessa normaaliudessaan, vakaudessaan ja turvallisuudessaan on hirveän uuvuttavaa.

Vastuuta ja velvollisuuksia on niin paljon, että kun jotain saa tehtyä niin tuntuu, että on vielä loputtomasti tehtäviä tehtäväksi. Ei ole selkeää määränpäätä, jonka jälkeen kaikki on hoidettu. 

Kesätyöt ovat yhä kysymysmerkki. Pitäisi hakea ja pitäisi soittaa.

Monta virallista puhelua olen jo soittanut. Vetänyt syvään henkeä ja kasannu itseni ennen jokaista soittoa. 

Soitin äsken vuokra-asunnosta, josta lopullisin tuomion kuulen vasta yli viikon päästä. Unelmoin, että huhtikuussa meillä olisi yhteinen koti ja oma sauna.

Sillä kaiken aikaa tahdon vain nukkumaan rakkaan miehen kainaloon. Näin hänet viimeksi tänään ja minulla on jo nyt ikävä.
"Nähdään velvollisuuksien jälkeen."

Olen viikonlopun irti opiskelukaupungista, asuntolasta ja kaikista ihmistä, jotka siihen maailmaan kuuluvat. Tiedän tarvitsevani hengähdystauon, mutta opiskelulle tämäkin ehtoo on pyhitetty. 

Tasan kuukauden päästä täytän kaksikymmentä vuotta...

 


 - Pammee | Kommentit (1)Kommentoi



Ajattele
25.01.2017 16:41 | Pammee

Ajattele mikään ei liikuttais meitä
ei ois painovoimaa, ei kyyneleitä
peltikattotaivas päämme päällä
ja huominen ois vain illuusio

Ajattele mikään ei hukuttais meitä
ei ois niin syvää ettei jalat yllä
jääkylmässä puhallettais sormenpäitä
äsken eksyksissä, nyt löytyneitä

Ja että kaikki tapahtuis kuin ensimmäistä kertaa
yksi silmänräpäys, me synnyttäis uudestaan
Ja ettei olis viimeistä sanaa taikka katsetta
ettei olis viimeistä suudelmaa
Ajattele, ettei loppuun pistettä tuliskaan

-Tommi Kalenius & Jippu, Ajattele


 - Pammee | Kommentoi
 1  2  >



RSS

©2017 KENSINGTON - suntuubi.com