Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Blogi

Epäaktiivista ja satunnaista ajatusten kasaamista, purkamista ja pyörittelyä. 

 1  2  3  4  5  >
Writer tag
23.10.2017 13:40 | Pammee

Unisiipi haastoi minut Writer tagiin, eli vastaamaan hänen keksimiinsä kysymyksiin, jotka koskevat kirjoittamista ja kirjoitettuja tekstejä. En tosin ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään luovaa, enkä oikeastaan koskaan ole omaksunut itselleni mitään kirjoittajan identiteettiä... Mutta katsotaan mitä saan vastattua näihin.

 

1. Kuinka pitkään olet kirjoittanut?

Aina? Tai ainakin niin kauan kuin muistan. Olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, ja peruskoulussa äidinkielen tunnit olivat suosikkejani. Löydettyäni tieni reippaat kymmenen vuotta sitten suntuubin intouduin kirjoittamaan erilaisilla tarinasivustoilla; hoitotarinoita kao- ja neohoitoloihin, virtuaalikenneleihin ja -talleihin sekä sisäoppilaitoksiin ynnä muihin. Pian mukaan tulivat myös roolipelit, joilla on yhä paikka sydämessäni, vaikken enää edes pelaa missään. 

2. Mistä ensimmäinen tarinasi kertoi?

Tätä en kyllä muista. Muistan hyvin epämääräisiä pätkiä tarinoista, joita olen kirjoittanut ala-asteella ja yläasteella, mutten osaa nimetä yhtäkään ensimmäisekseni. En tiedä onko mitään lapsuusajan kirjoitelmia tallessa.

3. Miksi kirjoitat?

Hengittääkseni. Toki voin sanoa, että kirjoitan myös siksi, että pidän kirjoittamisesta ja että se on mukavaa ajanvietettä. Mutta kaikkein syvin syy kirjoittamiselleni on selviytyminen. Tai on ollut. Tähän astisen elämäni vaikeimmat vuodet sijoittuvat yläasteikään, ja silloin kirjoitin ehdottomasti eniten. Olenkin joskus aiemminkin sanonut, että kirjoittaminen on minulle henkireikä; se oli ainut keino sanoittaa pahaa oloa ja laittaa tunteita lauseiksi. Nyttemmin opettelen kirjoittamaan myös hyvistä fiiliksistä ja onnellisista asioista, siinä tällä blogilla on merkityksensä. 
Kirjoittaminen on minulle terapiaa. 

4. Mitä mieltä perheesi/ystäväsi ovat kirjoitusharrastuksestasi?

En tiedä, koska he eivät tiedä. Kirjoittaminen ei tosin taida olla minulle varsinainen harrastus, koska kirjoitan todella epäsäännöllisesti ja vähän. Kirjoitan lähinnä itseäni varten ja koen hieman ahdistavaksi, jos joku tuttu lukee kirjoituksiani. 

5. Valmisteletko tarinoitasi ja jos niin miten?

En saa useinkaan valmiiksi niitä tarinoita, joita valmistelen... Joskus listaan alkuun tarinaan liittyviä asioita, kuten teema, henkilöt, tapahtumien kulku jne. Kirjoitan kuitenkin useimmiten ja mieluiten ajatusvirtaa, jota sitten muokkaan yöunien jälkeen. Jotkut tarinaideat kyllä ehtivät pyöriä mielessäni useammankin päivän, ennen kuin saan kirjoitettua niitä ylös. 

6. Onko sinulla kirjoitusaikataulua? Jos niin minkälainen se on ja jos ei niin miksi?

Ei ole. En ole ikinä osannut aikatauluttaa, koska kirjoitan tunnepohjalta tai silloin kun haluan. En osaa aikatauluttaa edes opiskelujani...

7. Mistä saat inspiraatiota?

Tosielämästä ja kaikesta mitä näen ja kuulen. Jos inspiraatiota pitää ruokkia, niin turvaudun musiikkiin ja erilaisiin kuvapankkeihin. 

8. Esittele suosikkisi omista hahmoistasi

Suosikkihahmoni on itse asiassa roolipelihahmo. Tai ehkei suosikki nyt ole oikea sana, koska pidän monista hahmoistani ja jokainen on omalla tavallaan erityinen, mutta tämän hahmon valitsin esiteltäväksi siksi, että hän on ollut ehkä merkittävin hahmo oman (henkisen) kehitykseni kannalta. Hän on siis susinaaras, Tuikku, joka on yksi vanhimpia hahmojani rakkaassa susiroolipelissäni Suden Katseessa (2013-2017).

Valitsin Tuikun esiteltäväksi, koska tämä hahmo on tullut kaikista lähimmäksi omaa ihoani ja peilannut oman elämäni ongelmia melko tarkastikin. Näin jälkikäteen mietittynä Tuikku oli oman pahan oloni ruumiillistuma, sijaiskärsijäni monissa asioissa ja keino purkaa ajatuksiani. Tämän hahmon elämän vedin liioitellusti mahdollisimman kurjaksi ja kaikki asiat menivät päin kuusia: hän ei saanut rakastamaansa urosta, vaan päätyi sattumien kautta toisen uroksen kumppaniksi, hän ei osannut iloita kahdesta terveestä pennustaan, vaan suri syvästi yhtä kuollutta, lopulta Tuikku hukuttautui kävelemällä heikoille jäille. Tuikun kuolema jäi omaan elämääni vahvasti symboliseen merkitykseen uuden sivun kääntymisenä. Omassa elämässäni asiat alkoivat mennä paremmin, joten oli luontevaa päästää irti Tuikusta. 

9. Paras saamasi kirjoitusneuvo?

Ukki sanoi joskus, että kirjoita heti ylös kaikki mieleen tulevat ideat. Tätä olen osittain toteuttanut kännykän muistioon ja lisäksi minusta on kasvanut parantumaton lista- ja kalenteri-ihminen. Mikään ei pysy järjestyksessä, ellei se ole kirjoitettuna ylös jonnekin.

10. Unelmasi kirjoittajana?

Unelmani eivät suuntaa kirjoittamiseen, eli ei ole.

11. Paljasta jotain tulevista suunnitelmistasi kirjoituksen saralla

Voisin koittaa ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen. Minulla on yksi tarinaidea, joka on muhinut jo monta kuukautta odottaen omaa aikaansa. Voi tosin olla, että tämä jääkin vain ajatukseksi. 


 - Pammee | Kommentit (1)Kommentoi



Project me
13.10.2017 17:46 | Pammee

Aion aloittaa projektin, jonka tarkoituksena on oppia tuntemaan itseäniä ja tunteitani. Ostin itselleni travelers notebookin (TN) ja pyhitin sieltä yhden vihon tätä projektia varten. En tosin vielä ihan tiedä, miten tulen projekia toteuttamaan ja millaisia asioita vihkoon kirjoitan, mutta aika näyttää. Aloitin sillä, että kirjoitin ylös itsessäni kehitettäviä asioita. Seuraavaksi alan varmaankin työstämään niitä.

Menen ensi kevättalvena harjoitteluun. Olin rohkea ja soitin, vaikka inhoan virallisia puheluita. Jouduin itse asiassa soittamaan monta kertaa, koska asioiden sopimisen kanssa oli hieman säätöä. Lopputulemana kuitenkin pääsen harjoitteluun haluamaani paikkaan, omille synnyinseuduilleni. 

Muitakin ilon aiheita on. Meillä oli vuosipäivä <3 Kävelimme tutulle lintutornille pitkästä aikaa ja puhuimme, ihan arkisia asioita, mutta tärkeää oli pysähtyä hetkeksi toistemme seuraan ja syliin. 

Lisäksi olen innoissani eräästä koulun projekstista. Pääsin ensimmäistä kertaa vastuuseen omasta pienryhmästäni, mikä on kutkuttelevan kivaa. Uskon, että tästä tulee hyvä juttu. 


 - Pammee | Kommentoi



Häkkilintu
12.09.2017 19:13 | Pammee

Mitä jos, maalaan itse häkin ympärilleni? Kalteri kerrallaan suljen maailman ulkopuolelle.

Väistän katseet. Vaikenen. Hymyilen läpi kyynelten ja kerron, että elämä on ihan hyvää.

Mitä jos, kaikki on itsepetosta?

Jos olen mitä ajattelen olevani. Jos etsin turvaa tai pakenen sitä. 

Olen pelottavan tietoinen tilanteesta ja omista ajatuksistani.
Omista piinaavista ajatuksistani.

 

Minulla on vihdoinkin ihminen, jolle enemmän kuin mitään muuta tahtoisin uskaltaa kertoa todelliset ajatukseni ja tunteeni. Mutta olen vältellyt kipuja jo niin kauan, etten tiedä enää miten niitä kohdata. 


 - Pammee | Kommentoi



I, II, III
24.08.2017 14:36 | Pammee

I

Pyykkikone lopettaa laulunsa. Käteni tuoksuvat tiskiaineelta.
Istahdan koneelle, jotta kirjoittaisin pitkästä aikaa jotain tarinan tapaista,
mutta kirjoittamisesta ei sitten kuitenkaan tule mitään. 
Argh...

 

II

Kirjoittamisongelman lisäksi ja osaksi en meinaa jaksaa keskittyä mihinkään kovin pitkäksi toviksi. Haluaisin mennä sinne ja tuonne, mutten kuitenkaan jaksa. Eilen sentään sain käytyä kirpparilla. Ajoin miehen autoa ja se oli lähinnä kamalaa, mutta selvisin hengissä (ja autokin selvisi hengissä). Ostin kirpparilta pienen, vaaleansinisen mariskoolin, koska olen kyseistä koriste-esinettä jo kauan halunnut. Jos vielä järjestelisi olohuoneenpöydän, niin mariskooli voisi päästä oikeuksiinsa eikä hukkuisi romuihin.

 

III

Olen iki-ihastunut bujoiluun! Ostin maanantaina Vallilan vihon, joka ei ole paras mahdollinen, mutta kumminkin asiansa ajava, bullet journal. Lyhyesti selitettynä bullet journal, eli bujo, on tee-se-itse-kalenteri, jonka täyttö perustuu listaamiseen ja siirtymiseen isommista kokonaisuuksista pienempiin. En ole kovin taitava piirtämään, joten bujoni pysyy melko minimalistisena. 

Toivoisin, että bujo ratkaisee ongelman numerot yksi ja kaksi: voisin suunnitella sinne tarinan hahmoineen ja juonineen, ja lisäksi pysyisin paremmin kärryillä siitä missä mennään. Toisaalta koitan malttaa mieltäni bujon täyttämisen kanssa, jotten heti kyllästyisi siihen. Tällä hetkellä tosin vaikuttaa siltä, ettei paluuta tavallisiin kalentereihin enää ole :D


 - Pammee | Kommentoi



Viha
12.08.2017 15:55 | Pammee

Ajattelen yksinkertaisesti liikaa. Pohdin, analysoin ja mietin läpi jokaisen vaihtoehdon ja näkökulman. Jopa asioista, jotka eivät edes koske minua tai kuulu minulle. 

Pitkään olen jo arvellut, että menneisyydessäni on käsittelemättömiä asioita ja nimeämättömiä tunteita. Patoumia. Ja eilen saatoin löytää tunteen, joka silloin jäi huomioimatta. Kannan sydämessäni katkeraa vihaa. Tämä on todella vaikea myöntää, varsinkin itselleni, koska olen aina sanonut ja ajatellut, etten vihaa ketään. Tietenkään en pidäkään kaikista, mutten ole tuntenut suoranaista vihaakaan -tai en ole sallinut itseni tuntea.

Viha on negatiivinen tunne, joka opetetaan tukahduttamaan jo lapsena. Minä olen aina ollut kiltti ja ulospäin tyyni. Olen aina ollut hyvä ymmärtämään ihmisiä ja sen vuoksi olen sietänyt kaltoinkohtelua. Oli aikoja, jolloin lähes kaikki tunteet pysyivät visusti pinnan alla. Minä en itkenyt, en raivonnut, enkä rakastanut. Elän osittain vieläkin enemmän pääni sisällä kuin oikeasti, mistä yritän opetella irti. Oma mieleni on nimittäin pahimmillaan täysi kaaos. Saan itseni fyysisesti väsyneeksi ja alakuloiseksi sillä, että mietin liikaa.

Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on mahdottoman tärkeä asia. Vanhemmat aloittavat tunnekasvatuksen, mutta näemmä se jatkuu ihmisessä vielä aikuisenakin. Ja niin epätoivottuna tunteena kuin viha yleensä ajatellaankin, niin oikeasti kyseinen tunne kertoo meille, milloin meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, jotta puolustaisimme itseämme. Viha on voimakas tunne ja ilmenee siksi usein huutamisena tai jopa aggressioina, mutta nämä eivät ole keinoja, joilla tunne tulisi käsitellyksi. 

Minä luulen, että minun pitäisi antaa anteeksi. Sekä itselleni että heille, jotka ovat menneisyydessäni vaikuttaneet pahaan olooni. Ehkä se antaa lopulta mielelleni rauhan, koska menneessä vellominen ja vihan kantaminen ei tosiaan auta ketään. 

Haluan olla vanhasta vihasta vapaa ja jatkaa elämää.

Saatte anteeksi tapahtuneet.


( Päivitetty: 12.08.2017 16:22 )

 - Pammee | Kommentoi
 1  2  3  4  5  >



RSS

©2017 KENSINGTON - suntuubi.com