Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Blogi

Epäaktiivista ja satunnaista ajatusten kasaamista, purkamista ja pyörittelyä. 

 1  2  >
Ihmeitä tapahtuu?
16.05.2017 17:44 | Pammee

Sain töitä. Pääsen etelä-Suomeen, yhdelle rippikoululeirille. Mutta se on oman alan töitä ja ehdottomasti enemmän kuin ei mitään. Olen ihan käsittämättömän onnellinen! 

Äiti opettaa mummia käyttämään instagramia.
"Nämä risuaidat ovat hästägeitä."
Hymyilen kuunnellessani jutustelua.

Ulkona on ensimmäistä kertaa tälle keväälle oikeasti lämmin. Istuin terasilla toppi ja hihatonliivi päällä, ja oli kuuma. Teki mieli jäätelöä, jota ei ollut.
Puhuttiin rakkaan kanssa puhelimessa. Käytiin läpi sen aikatauluja ja sovittiin, että nähdään kuukauden päästä. 
Tästä tulee ehkä maailman pisin kuukausi.

Koitan keksiä kesäksi tekemistä opiskelujen lomaan. Koitan saada aikaiseksi nähdä kavereita, nyt kun asun suurimman osan kesästä vanhempien luona.
Täytyy mennä käymään kotona ensi viikolla, jonkun täytyy käydä tyhjentämässä postilaatikko ja kastelemassa kukat. 

Äiti osti mulle orvokin. 

Elämän pieniä iloja!


 - Pammee | Kommentoi



Lumisadetta toukokuussa
11.05.2017 18:10 | Pammee

Mun kesäloma alkoi toukokuun alussa.

 

En edes muista, koska olisi ollut kesä ilman töitä.

En enää usko siihen, että töitä löytyy tekevälle.

Toisaalta punnitsen vielä yhden työhakemuksen laittamista.
Toisaalta en jaksaisi kuulla enää yhtäkään
valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun -vastausta.

Miten vaikeaa onkaan olla täysi-ikäinen opiskelija. Ne tahtovat joko nuoremman kesäseteliläisen tai jo koulutetun tai ainakin kokeneemman työntekijän.

 

Kesän ainoa suunnitelma on suorittaa kymmenen opintopistettä kesäopintoja, jotta Kela maksaisi elämisen. 
Haluaisin matkustaa ystävien luokse, mutta matkustaminen on melko kallista.

 

Miehen ja mun välissä on yli 500 kilometriä.
Se jäi tänään asemalaiturille, kun taivaalta satoi valtavia lumihiutaleita.
Toisilla on töitä, kalenterissa merkintöjä. Mulla on ikävä ja kysymys:
koska nähdään?

 

Tulin kotiin.
Radiohiljaisuus. Pyykkikone surraa.
Jääkaapissa on valo ja avattu voipaketti.
Mä oon ensimmäistä kertaa yksin tässä asunnossa. Koirakin on vanhempieni luona hoidossa. 
Toistaiseksi ei tunnu kamalan pahalta.
Hetkellinen rauha ja rauhoittuminen tekee ihan hyvää.
Huomenna matka jatkuu. 


 - Pammee | Kommentoi



Uplift everybody and uplift yourself
12.04.2017 13:30 | Pammee

Otsikko on teeviisaus, joka osuu melkoisen hyvään saumaan. 

Minulle on todella helppo asettaa muut ihmiset etusijalle ja toimia heidän tai yleisen hyödyn parhaaksi. Osaan vaieta omista haluistani ja toiveistani. Osaan antaa muille tilaa ja kannustaa heitä loistamaan. Osaan sanoa muille, että menkää ja tavoitelkaa unelmianne

Mutta minulle on todella vaikeaa korottaa itse itseäni tai taipua päätökseen, joka olisi itselleni paras. Jos joku kysyy, mitä minä haluan, vastaan useimmiten että "ihan sama". Enkä edes oikeastaan tiedä miksi.

Tiedän, että pyrin tietoisesti olemaan helppoa seuraa. En tahdo provosoida muita tai taistella kiivaasti omista arvoistani. Olen poissa tieltä. Valju varjo seinää vasten. Ei haittaa, jos ihmiset eivät näe tai kuule.

No okei, jos Sinä Rakas Lukija tuntisit minut, kysyisit, että mitä hemmettiä. En nimittäin ole luonteeltani ujo, hiljainen tai alistuva, vaikka teksti edellä saattaa siltä vaikuttaa. Oikeastaan uskallan ottaa puhevuoron ja vetää erilaisia ryhmätilanteita. Uskallan puhua ja rakastan näyttelemistä. En siis pelkää tuoda itseäni esiin. 

Kai kyse on siitä, että tahdon antaa tilaa ja nostaa muita ihmisiä korkeammalle kuin itseäni. En tiedä... Tahdon olla hyvä ja kiltti ihminen lähimmäisiäni kohtaan. Taidan olla tekopyhä?

 


 - Pammee | Kommentoi



Tehtävälista
31.03.2017 19:10 | Pammee

Kirjoitin mieleeni listan kaikesta, mitä pitäisi saada tehdyksi. Kotitalouden pyörittäminen on yllättävän rankkaa, ja meillä asuu vain kaksi ihmistä ja pieni koira. Ylistys kaikille äideille ja varsinkin omalleni! Tottuuko tällaisen show'n pyörittämiseen?

Silitin pellavaverhot ja ripustin ne paikoilleen. Tämä toimenpide odotti tekijäänsä lähes viikon.

Petasin vaihteeksi sängyn. Kouluaamuina on kiire, eikä ehdi...

Harjasin koiran takkuisen turkin. Olisipa sen shampoo tullut mukaan vanhempien luota, niin sen saisi myös pestä.

Tiskasin. Taas.

Järjestelin keittiön, piilotin rojut olohuoneesta.

Yritin elvyttää kuihtunutta persiljaa; irrotin kuolleet lehdet ja annoin vettä.

Vielä pitäisi imuroida, pyyhkiä pölyt, keksiä kiinnitysmekanismi liitutauluun, läpiajaa soodavettä kahvinkeittimestä, pestä pyykkiä, viedä pullot kauppaan, viedä roskat, tehdä kaikki sata tekemätöntä koulutehtävää...

Mies on ollut kipeä viime viikon. Olisinpa minäkin, niin ei voisi tehdä mitään. Olisi pakko pysähtyä hetkeksi.

 

Tälle päivälle en jaksa tehdä enää mitään. Kaadoin itselleni lasillisen ja nautin radiohiljaisuudesta. 

 


( Päivitetty: 31.03.2017 19:24 )

 - Pammee | Kommentoi



Huuto
20.03.2017 19:14 | Pammee

Minä haluaisin lähestulkoon huutaa. 

Haluaisin karjua kurkun kipeäksi, kasvot kohti vastatuulta.

Haluaisin huutaa kasaantuvia koulutehtäviä,

kirota painajaisia, joissa kuolen,

itkeä yleistä väsymystä.

Minä palan loppuun.

 

Vähän omaa aikaa.

Teetä, tulppaaneja, suklaata ja kynttilän valo.

Tietokoneen hohtava näyttö on kiinnostampi,

kuin nimeäni kutsuva tiskivuori, viemättömät roskat ja pölyt lattialla.

Koira tahtoisi lenkille.

 

Minä haluaisin huutaa,

mutta se rikkoisi taloyhtiön rauhan,

pelkäisin meneväni itsekin rikki.


 - Pammee | Kommentoi
 1  2  >



RSS

©2017 KENSINGTON - suntuubi.com