Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Blogi

Epäaktiivista ja satunnaista ajatusten kasaamista, purkamista ja pyörittelyä. 

 1  2  3  >
Kiitollinen, siunattu, onnellinen
20.07.2017 12:32 | Pammee

Mutta minä vastasin: "Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Silloin Herra sanoi: "Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua." Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: "Minä annan sanani sinun suuhusi." (Jer. 1:6-9)

Menin vaikka pelkäsin.
Jatkoin vaikka olin väsynyt.
Näin, kasvoin ja ymmärsin.
Minulla oli täysi vapaus valita ja mennä minne haluan,
mutta silti taisin vain paeta.

Työviikkoni rippileirillä on takana päin. Vaikka moni asia oli erilailla kuin omassa kotiseurakunnassa olin tottunut, niin yllätyin samanlaisuuksista. Esimerkiksi juttujen taso oli ihan yhtä huono ja mauton (hyvällä tavalla) kuin oman seukkarin jutut ovat. Isoset olivat yhtä toimeliaita ja itseohjautuvia kuin kotikunnalla. Ja tuttu riparikupla muodostui myös vieraassa kaupungissa; ensimmäisen päivän kättely muuttui seitsemäntenä päivänä halaukseksi. Minulle jäi upeat muistot, kasvattavat kokemukset sekä onnistumisen tunteet. 

Leirin jälkeen juna vei minut pohjoiseen, rakkaan ystävättäreni luokse. Se reissu sisälsi paljon syvällistä pohdintaa, avartavia keskusteluja, kotitekoisen kasvohoidon, kävelyretkiä kaupungissa ja pienen vaelluksen vaaran päälle. 

Ja sitten. Oi, sitten pääsin näkemään rakkaani pitkän ajan jälkeen. Voi rakkaus, kun teet minusta kliseen, mutta voi rakkaus... Huuleni ovat suudelmista kuivat ja silti lisää janoavat. Sydämensä syke kaikuu vielä korvissani, vaikka kaipuu hiipii jo hiljalleen mieleeni. 

Tahtoisin arjen jo alkavan.


 - Pammee | Kommentoi



Elämä raiteilla
27.06.2017 19:15 | Pammee

Päätin, että nyt riittää matkalaukkuelämä porukoiden vuodesohvalla.
Tiesin, että olen menossa etelään rippileirille töihin,
mutta nyt päätin, etten tule sieltä viikon jälkeen kotiin, vaan lähden pienelle road tripille.
Vai pitäisikö sanoa railway trip, koska junallahan tässä aiotaan seikkailla :D

Joku voisi sanoa, ettei pohjoinen-etelä-pohjoinen-etelä-pohjoinen-akselia sahaava reittisuunnitelmani ole kovin taloudellinen, mutta syyttää voidaan työssäkäyvien ihmisten vapaapäiviä, joiden mukaan jouduin suunnitelmat tekemään. Sitä paitsi Kela kustantaa tämän huvin (muutamaa opintopistettä vastaan tosin, mutta saapahan motivaatiota kirjoittaa esseitä...)

Mulla on hyvä fiilis tästä, että pääsen vihdoinkin vähäksi aikaa pois vanhempien kämpiltä. Ihanaa päästä näkemään rakasta ystävää, joka innostui todella kuullessaan, että olen tulossa käymään. Ja ehkä kaikkein parhainta on, että reissuni viimeinen etappi vie mieheni luokse<3 Tämä erossa oltu aika ei ole toistaiseksi tuntunut niin pahalta kuin ensimmäinen kuukausi ilman häntä. Toisaalta nyt on ollut enemmän tekemistä, enkä kerkeä velloa koko aikaa ikävän tunteessa. 

 

Jostain syystä on käsittämättömän hauskaa suunnitella tulevaa matkaa ja yrittää istuttaa yhteen juna-. -bussi- ja kavereiden aikatauluja. Pitää vielä miettiä montaa asiaa, etsiä joku rinkantapainen ja kerätä valtavan paljon rohkeutta. Rippikoulu jännittää eniten. Olen menossa todella kauaksi omasta mukavuusalueestani, koska en tunne kaupunkia enkä sieltä ketään, en tunne paikan tapoja tai käytäntöjä, en edes tiedä, mitä minun pitää käytännössä tehdä siellä. Ja minä kun satun olemaan todella suunnitelmallinen ihminen, joka toivoisi kaiken olevan valmiiksi mietittynä. 
Ystäväni sanoikin aika osuvasti, että pääsee harjoittelemaan stressinsietokykyä ja rentoa asennetta. Ja todellakin, niitä tämä tulee vaatimaan ja paljon... 


 - Pammee | Kommentoi



Oota mua
19.06.2017 12:02 | Pammee

Voisin kuunnella nauruasi soivaa
Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää
Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa
Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin
Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon
Et ikuista tää onni on

-Johanna Kurkela

 

En ollut nähnyt sinua yli kuunkiertoon, ja kun viimeinkin seisoit eteisessä matkalaukkusi kanssa, minä olin pakahtua jälleennäkemisen riemusta. Sinä olit ihka oikeana luonani. Huulina huuliani vasten ja ihona ihoani vasten. Sydämesi syke kaikuna korvissani. Olet oikea ja niin käsittämättömän rakas.

Tänään olet taas fyysisesti kaukana, mutta läsnä ajatuksissani. Toinen kuukausi edessä yksin taivallettavaksi. Lupasin tulla käymään, kun velvollisuudet on hoidettu, ja kun sinä ehdit töiltäsi. Sitä odotellessa kuuntelen lauluja kaipuusta ja rakkaudesta ja ymmärrän, mitä niissä sanotaan. 

 

Oot valo mun varjois, kun varon näit karikoit.
Heti kun voin, sua kohti navigoin.
Tuuliajolla, en tajunnu karttoi.
Nyt on reitti valittu tarkoin.
Jos oon irti oot tukikohta.
Kun karkaan sä kotiin ohjaat.
Ääripäitä mut mä palaan sun luo
ja lyön mun ankkurin pohjaan.

Oota mua.
Älä anna valon hiipua,
kun yöhön kaupungitkin katoaa
ja aallot kallioihin lyö ja lyö ja lyö.
Oota mua, vaikka montaa vastaantulijaa
voisit yhtälailla rakastaa.
Täältä kiiruhdan sun luo, sun luo, sun luo.

-Elastinen & Johanna Kurkela


 - Pammee | Kommentoi



Yh-äiti
10.06.2017 14:29 | Pammee

Koska en löydä opiskelumotivaatiota, avaudun tänne.

Tulin pitkästä aikaa opiskelukaupunkiin, omaan kämppään. Otin mukaan kaverin, joka hakee opiskelemaan samaan kouluun, jota itse käyn. Menin sijaisjännittäjäksi valintakokeisiin, mutta heti aamusta opo värväsi minut vale-tutoriksi ja töihin. No, tienasin siitä neljäsosa opintopisteen ja sain ilmaisen ruuan ja kahvin, eikä minun tarvinnut olla toimeettomana. Oli myös ihanaa nähdä luokkakavereita, jotka olivat oikeasti tutoroimassa valintakokeita.

Koira sai yöllä lievän epilepsiakohtauksen ja oksensi. Kello oli jotain kahden ja kolmen välistä. Valvoin koiran kanssa kuin äiti pienen lapsen. Silittelin ja rauhoittelin pörröistä päätä. 

Päivällä laitoin pyykkikoneen laulamaan ja tiskasin. Mietin, millaista elämä olisi, jos kuvioissa pyörisi vielä ihmislapsi. Totta kai tiedän, ettei tähän elämäntilanteeseen lasta kannata hankkia, mutta aina voi haaveilla. Ensisijaisesti kaipaan miestä kotiin. Kohta nähdään <3


 - Pammee | Kommentoi



Matkalaukkuelämä
30.05.2017 11:33 | Pammee

Vuodesohva, vaatteet hujan hajan matkalaukuissa, opiskelupiste olohuoneen sohvannurkassa. Oma perhe lähellä, mutta minun kotini tämä ei enää ole.

Kärsin yllättäen juurettomuuden tunteesta. Jos koti on siellä, missä sydän on, niin minun kotini on jossain yli 500km päässä. Ikävää on vaikea laittaa sanoiksi. Se on kaipaavia huokauksia ja iltaitkuja. Se on sitä, kun puristaa tyynyä rintaa vasten ja toivoo, että siinä olisi se toinen. 

En ole koskaan aiemmin tuntenut tällaista kaipausta. Lapsenakaan ei ole juuri potenut koti-ikävää, joitain ystäviäni näen kerran kuussa, toisia kerran vuodessa, eikä sitä ajan kulkua edes tajua. Nyt lasken päiviä viime näkemisestä, ja päiviä seuraavaan kertaan. 

 

Meillä järjestellään ylioppilasjuhlia pikkuveljelleni. Hän sai eilen tietää, pääsevänsä siihen korkeakouluun, johon ensisijaisesti halusikin. Hän lähtee talvella armeijaan. Pikkuveljestä on kasvamassa mies. 
Keskimmäinenkin veljistä lopettaa peruskoulun ja kuopus siirtyy yläkouluun. Lupasin mennä katsomaan nuorimmaisen kevätjuhlaa, kun muu perhe laittaa isoimmalle juhlia. 

Järjestelen itse omaan kalenteriini autokoulun kolmatta vaihetta, aikaa kavereille ja opiskelulle. Etsin jostain raon irtiotolle ja lähden pitkästä aikaa kaupungin yöelämään. Jossain vaiheessa täytyy tehdä seikkailusuunnitelma, jotta pääsen etelä-Suomeen töihin. 


 - Pammee | Kommentoi
 1  2  3  >



RSS

©2017 KENSINGTON - suntuubi.com